Antti Mattila

·: Etusivu : Bio : Outovaloilmiö : Musiikki : Tekstit : Sanottua : Palaute : Yhteystiedot

Pikkukylän poika

Radioilla molemmilla, ne soitti samaa iskelmää.
Siinä kaksivuotiaalla, oli ihmeteltävää.
Äiti hoiti kantturoita ja mukuloita päivät yöt.
Isä lisää ansoita hankki ja teki ulkotyöt.

Musta tuli,
pikkukylän poika, aito sellainen
Pikkukylän poika ja muuksi muutu en.

Kesät tehtiin, niin tuntui, heinää. Rangat karsittiin talvisin.
Peilin eessä, kun kukaan ei nää, soittamista treenasin.
Sillä pääsi bändiin ja unelmiin, aivan uskomattomiin.
Pääsi kyliltä kaupunkeihin ja maailmoihin kaukaisiin.

Silti olin,
pikkukylän poika, aito sellainen
Pikkukylän poika ja muuksi muutu en.
Vaikka askeleet iäksi pois mun veis, eikä takaisin toisikaan.
Pikkukylän poika, läpi elämää, kuin kyläraittia astelen.

Jalat irti nousi maasta. Senverran ne siivet kantoi.
Kun isä kyseli jatkajasta. Sanoin etten vielä voi.

Aika haaveita syö ja miestä, mitäs tuosta salaisin.
Kun tarpeekseni saan maantiestä, tiedän minne palaisin.

Koska olen,
pikkukylän poika, aito sellainen…


< Takaisin